Muutama ajatus kulttuurista 

Maanantaina 4.12. kuuntelin Nurmon valtuustossa puheenvuoroja, joissa toistuivat termit väkimäärän kasvu, tonttimaan kaavoitus, luottamus hyvään verokertymään ja peruspalveluiden saatavuus. Työpaikkaomavaraisuuden tilaan (alle 70%) kiinnitettiin huomiota vain parissa puheenvuorossa. Ja kulttuuriin ei ollenkaan - lukuun ottamatta kiitoksia Nurmon hyvinhoidetulle kirjastotoimelle. 

Se on oikeastaan aika yllättävää. Otetaan kuvitteellinen tilanne: Seinäjoki kulttuuripalveluineen häviää, Rajatieltä alkavat pellot.  Mistä silloin Nurmon paljon puhutut, hyvät veronmaksajat saavat työtä ja mistä he hakevat kulttuuripalvelunsa? Ilman Seinäjokea Nurmo ei olisi houkutteleva asuinpaikka..  

Ja kyllä kansa tarvitsee sirkushuvinsa totesi jo muinainen keisari Roomassa. Urheilu yksin ei riitä sirkushuviksi. Konsertit, taidenäyttelyt, elokuvat, sekä Seinäjoen kaupunginteatteri, jonka yksi vahva juuri lähtee muuten Seinäjoen Työväen Näyttämöltä, houkuttelevat niin nurmolaisia kuin muitakin maakunnan asukkaita. Kulttuuria ovat myös julkiset taideteokset ja rakennukset. No, onhan meillä komea painijapatsas ja toisaalta Seinäjoen ilmatorjuntatykkeihin joku saisi tehdä kaksoislatauksen. 

Kulttuurin merkitystä ei osata tai haluta tunnustaa. Yllättävä oli esimerkiksi Seinäjoen koulutuskuntayhtymän puheenjohtajan Jorma Yli-Suomun kommentti (Ilkka 29.11.2006), jossa hän puhui halveksivasti ”Aalto-bunkkerista”. Siis henkilö, joka istuu nuorten sivistyksestä vastaavan ammattikorkeakoulun johtopaikoilla mitätöi merkittävän kulttuurikohteen.  

Kulttuurimenot ovat Seinäjoella 81 euroa/asukas ja Nurmossa 12 euroa. Tuolla rahalla Nurmon kulttuuritoimi tekee parhaansa. Emme me nurmolaiset moukiksi halua tunnustautua, mutta olemmeko siivellä eläjiä? 

Leena Riikilä

Kunnanvaltuutettu Sd.

Nurmo  

12/2006