Suruvaippa puhutteli   Takaisin

Ikääntyneen väestön määrä kasvaa, kuntien rahat ovat tiukassa ja henkilökunta kovilla. Ja sunnuntai-iltana minua ahdisti. Olin katsomassa Teatteri Arinan esitystä Saara Finnin näytelmästä Suruvaippa. Ei valon pilkahdusta, mutta vaikuttavaa oli, kiitokset taitaville tekijöille! Laitoitte itsenne likoon ja saitte meidät katsojat miettimään asioita.

Itse nostaisin esiin pari käytännön asiaa, joilla vanhusväestön asemaa voisi konkreettisesti parantaa. Tavoitteena kaikessa vanhustyössä tulee olla vanhuksen omatoimisuuden säilyttäminen ja kotona asumisen mahdollistaminen niin pitkään kuin mahdollista. Sinne se Harjun mammakin kaipasi, kukkia kastelemaan, omaan kotitaloon.

Omaishoidon tuki, joka on kuntakohtainen, on hyvä kädenojennus vanhuksille, mutta ei riittävä. Muitakin tukitoimia vanhustyössä tarvitaan. Kotipalvelua tulisi kehittää niin, ettei työntekijä tekisi kaikkea vanhuksen puolesta, vaan yhdessä hänen kanssaan, jotta vanhuksen oma toimintakyky säilyisi.

Toinen käytännön ehdotus on muistitestien tekeminen kaikille halukkaille yli 65-vuotiaille henkilöille. Alzheimerin tauti tai dementoituminen on yhä useamman ihmisen edessä. Kun testit tehdään ajoissa, esimerkiksi Alzheimerin taudin puhkeamista voidaan siirtää. Lisäksi omaisille ja asianomaiselle itselleen saattaisi olla helpottavaa tietää, mistä muutokset persoonallisuudessa ja käytöksessä johtuvat. Syyttelyt ja riidat jäisivät vähemmälle. Toimintakykyä voisi ylläpitää myös muistikouluin.

Ja mikä ahdisti? Yksilön kohtalo. Harjun mamman kohtalo, palloteltavana vanhainkodissa. Se ei kuitenkaan saa olla maan tapa tämän päivän Suomessa. Ratkaisuja on löydettävä yhdessä, syyllistämättä ketään.

Leena Riikilä

Perusturvalautakunnan jäsen

Nurmo